Onneksi tänä päivänä voin jo kuunnella Korkokenkiä ja Pistettä ratkeamatta lohduttomiin kyyneliin. Muistot ovat toki tallella, mutta ne eivät tee enää kipeää. Olen omistanut ks. biisit kahdelle erityiselle miehelle, joiden molempien vierailu elämän tielläni on opettanut minulle paljon, niin elämästä, ihmisistä ja ihmissuhteista, mutta ennen kaikkea minusta itsestäni.  Stellan biisi piste kertoo ihmissuhteen lopusta, siitä kuinka yrittäminen on turhaa, sillä kaikki tulee menemään vain entistä pahemmaksi. Kyseessä on siis ihmissuhteen vihoviimeisimmän “kuoleman tuomion” hetki. Se hetki, jolloin tajuaa, että on pakko päästää irti, sillä kiinni pitäminen tulee satuttamaan enemmän kuin irti päästäminen. Kauniit muistot hyvistä hetkistä ja ihmisen kaipuu tutun ihmisen luo tekevät asiasta niin henkisesti kuin fyysisestikin erittäin tuskallisen ja raskaan.  Silti ainut oikea teko tässä tilanteessa on päästää lopullisesti irti ja antaa ajan parantaa haavat:

“Ei tästä tule näin valmiimpaa
Ehkä on jo aika irrottaa
Kai saa nyt luovuttaa…?

Kyllä minä tiedän kuinka kehomme kietoutuu
Kyllä minä muistan mille ihosi tuoksuu
Jos tulevatkin vuodet käsiimme vain rikkoutuu
En jaksaisi olla – Anna mun olla ja unohtaa”

Stellan biisi Korkokengät kertoo puolestaan pettämisestä, siitä kuinka nainen saapuu pettämisreissultaan kotiin.  Biisi kertoo pettäjän tuntemasta häpeästä ja syyllisyydestä sekä raivosta itseään ja kenties pettymyksestä ihmissuhteita kohtaan. Biisi kertoo hyvin siitä kuinka pettäminen harvoin on yksioikoista ja kuinka pettäjä tuntee syvää tuskaa teostaan sekä pelkoa tulevaa kohtaan. Biisissä nainen kokee olevansa mahdottoman valinnan edessä eikä voi puhua asiasta kenenkään kanssa vaan joutuu pitämään kaiken sisällään.

“kolme päivää
aikaa on päätää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee

eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa

huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu”

Niin todellista ja niin syvältä riipaisevaa! Jatkakaa samaan tapaan, go Stella, go!

Rupesin siltä istumalta tutkimaan mahdollisia varastotiloja Helsingistä. Löysin aikamoisen valikoiman erilaisia yrityksia, jotka tarjoavat varastotilaa. En tarvitse massiivista tilaa, joten esimerkiksi tuollainen 2 neliön varastotila kuulosti erittäin hyvältä. Sen kokoisesta tilasta saa pulittaa kuukaudessa 71 euroa, minkä koin yllättävän halpana.Tuon kuukausittaisen hinnan lisäksi asiakas joutuu vuokrasopimuksen alussa maksamaan 1 kuukauden vuokravakuuden sekä 20 euron kulunvalvontakortin pantin. En tietenkään halua kuukausittain maksaa enempää kuin maksan omasta yksiöstäni joten tuollainen minivarasto sopii juuri minulle. Toki saatavilla on varastoja jopa 20 neliöön asti. Tosin tuon kokoinen varasto maksaa jo yli 500 euroa kuukaudessa.

Kotona ollessa on paljon seesteisempi olo kun tavaran määrä on minimoitu. Varsinkin näin talviaikaan kun kotona viihtyy enemmän kuin kesäisin viihtyvyys on minulle erittäin tärkeää. Ehkä jonain päivänä asun niin suuressa asunnossa, ettei tälläisillä asioilla tarvitse vaivata päätään. Siihen asti nautin kuitenkin rojuttomasta ja rauhallisesta asunnostani.

Chi-energia kulkee kehossa kanavaverkostossa ja tämän lisäksi energia ylettyy kehon ulkopuolelle saakka. Jotkut kutsuvat tätä auraksi. Kun kenttä on vahva ja iso, toimii se suojakilpenä ympäristön epäpuhtauksia ja bakteereja vastaan. Samalla se estää myös negatiivisten ajatusten pääsyn auraasi.

Miksi aion mennä vielä seuraavallakin kerralla Chi Kungiin? Tunnin jälkeen mieli oli rauhallinen ja ajatukset kulkivat kirkkaasti. Yön jälkeen jalat tuntuivat painavilta, mutta eri tavalla irtonaisilta kuin ennen.

Yksi juttu, jonka olen oppinut, on ainakin se, että en aio enää ikinä sanoa koskaan kellekkään miehelle “miehet, te ootte kaikki just tollasia”. Sen lauseen olen nimittäin kuullut tänä kesänä jo itsekin liian monta kertaa, eikä suhteen tila ole tuosta lauseesta tuntunut johtavan sopuisaan ja romanttiseen sovintoon vaan päinvastoin, molemminpuoliseen haistatteluun.

Toinen asia, jonka olen oppinut ovat monet osoitteet Suomessa ruotsiksi! Suomenruotsalaiset nimittäin puhuvat paikoista ja kaduista ruotsiksi; esim. Viiskulma on Femkanten ja Pursimiehenkatu on Båtmansgaten, Tehtaankatu Fabriksgatan jne. Olin yllättynyt, että suomenruotsalaiset tosiaan käyttävät ruotsinkielisiä osoitteita! Kysyttäeni tätä yhdeltä suomenruotsalaiselta kaveriltani hän totesi näin usein olevan. Kun kerroin oman osoitteeni suomeksi ei hän osannut paikallistaa sitä heti ennen kuin vasta käänsi osoitteen ruotsiksi! Hassua!

Kolmas asia, mitä olen oppinut: älä laula kännissä tulessasi baarista kotiin. Se ei vaan ikinä kuulosta hyvältä, ei edes porukalla.

Neljäs asia, mitä olen oppinut, kiitos naapurini: älä huuda kadulla örisevälle “turpa kiinni”. Se turpa ei nimittäin siitä hiljene vaan innostuu lisää!

Viides asia: Kaivohuone ja Kappeli olivat tänä kesänä kova sana baareista väännettäessä täällä Rööperissäkin!

Kuudes asia: älä aja jopolla kännissä, tai jos ajat, älä aja päin remonttia varten kadulle tuotua romulavaa, ja vaikka ajaisitkin ja olet mies, niin älä jää paikalle itkemään äänekkäästi vaan ole mies ja kiroile hetki ja jatka matkaa.

Seitsemäs asia: älä jää kadulle käymään salaisia kännykkäkeskustelujasi siitä, että petät puolisoasi, et voi tietää ikinä, kuka sängyssään tilitystäsi kuuntelee ja kenties tunnistaa jonkun kolmiodraamalaisista.

Jatkan listaa, kunhan muistan mitä muuta kaikkea tänä kesänä on yöntunteina tullut opittua “Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis”!

Tämä on kuulemma Punavuoressa yleinenkin riesa. Yks kosmetologi ,jolla käyn täällä Punavuoressa, tekee myös talonmies hommia ja kertoi, että vähintään pari kertaa vuodessa yleensä keväisin ja syksyisin keikataan kellarit näillä kulmilla vuodesta toiseen. How nice. Se mitä talonmies sanoi, pistää miettimään, että onko tää niin kiva asuinpaikka sittenkään. Jotenkin on alkanut houkuttelemaan muutto jonnekin Krunan ja Skatan suuntaan. Ei ihan toi Koffarin meininkikään enää iske ja Torinkin terassilla istuu aina samat naamat joita ei jaksais enää katsella saati kuunella.

Mut joo, ennen kuin päästään täältä Rööperin perslävestä muuttamaan pois niin päätettiin nyt Pekan kanssa pistää rosvoroopeille hanttiin. Pirkule meidän kamoja ette enää kanniskele kaniin! Me vuokrataan varastotilaa! Löydettiin tällainen kätevä minivarasto. Just meille sopiva, kun ei me mitään isoa tarvita, ja lähellä. Näitä on mm. Larussa ja Ruohiksessa. Tällanen niin sanottu self storage on muuten tosi suosittu erityisesti Jenkeissä.

Huh hellettä muuten. On ollut aivan tukahduttavan kuuma. Me asutaan kivitalossa, joten talo varaa lämpöä aivan hulluna. Onneks tajuttiin ostaa Lidl:stä tuuletin kesän alussa. Eilen naureskeltiin kaupassa, kun siellä luki tuulettimien olevan lopussa suuren kysynnän vuoksi. Ilman tuuletinta meillä ei meinaan nukkuis mitenkään. Ollaan suunnattu tuuletin suoraan sänkyyn jalkopäästä päin. Ilman sitä ei tulis nukkumisesta mitään, sitä vaan pyörisi omassa hikilammikossaan koko yön. Yök. Törmättiin eilen naapuriin, jolla on kaksi koiraa ja kun tajusin mihin asuntoon se meni, en voi kuin ihmetellä miten ihmeessä ne kestää nää helteet. Naapuri nimittäin asuu erittäin pienessä yksiössä. Voitte vaan kuvitella minkä kokoisia Punavuoren nimittäin on, erittäin pieniä! Mua kummastuttaa jo muutenkin miten kaksi koiraa viihtyy niin pienessä kodisssa päivät pitkät, saati sitten tällaisella helteellä? Mutta kaipa sitä ihmiset ja eläimet asuu ahtaammin ja kuumemminkin.

Oltiin meinaan Espanjassa reissussa ja siellä ihmisillä on kodeissaan niin kuuma (jos eivät omista ilmastointia) että monet istuvat mielummin kotikadulla kuin kotonaan. Siellä on ihan yleinen näky se, että porukka istuu ihan kerrostalonsa edessä kadulla illalla. Siihen vaan kadulle kannetaan tuolit ja istuskellaan. Myös eläkeläisiä näkyy pitkin päivää ja iltaa istuskelmassa varsinkin puistoissa.  Musta oli kiva, että eläkeläisetkin oli ulkona, eivätkä neljän seinän sisällä piilossa niin kuin täällä Suomessa.

Aion ensi viikon aikana mennä rasvaprosentin mittaukseen. Myös verenpaineen mittaus ajan voisin varata terveyskeskukseen. Tietääkö kukaan missä rasvaprosentin voisi mittauttaa? Muistan yhtenä kesänä, että sellaisen sai ilmaikseksi mittauttaa Stadikalla. En kyllä todellakaan mennyt mittauttamaan, sillä tulos olisi varmasti johtanut siihen, että en olisi enää bikineissä näyttäytynyt sen jälkeen! Löysin muuten missien rasvaprosentit, ja ylläripylläri voittaja Viivi Pumpasella oli paras tulos!

Löysin myös fitness-Jutan eli Jutta Gustaffsonin blogin, josta löytyy mm. Jutan ohjeistu 4 viikon tehokuuriin. Olisinpa eksynyt blogiin jo aiemmin ja aloittanut samaan aikaan muiden kanssa tehokuurin. Ohjeet käsittävät niin treenauksen kuin ruokavalionkin ja tietysti vertaistuen. Joissakin blogipostauksissa

Löysin onneksi tällaisen saitin, josta sain idean miten voin sovitella ardeja omaan nassuuni Photoshopin avulla. Great! Löysin muuten googlettaessani sanalla “arskat”, myös urbaanin sanakirjan, jonka mukaan aurinkolaseja kutsutaan mm. seuraavilla slangitermeillä: arskat, blehat, repet, reipanit  ja reiskat (Ray-Ban),pokat, keket, alistajat, ubat, aket, locksit ja kilolasit. Okei, olen kuullut noista arskat, blehat, reipanit, reiskat ja pokat. Kaikki loput ovatkin täysin uusia tuttavuuksia. Mutta joo, leikkiessäni aikana photarilla päädyin lopulta pilotteihin eli kekeihin (Keke Rosberg käytti aikoinana pilotteja siitä kaiketi nimi keket ) ja eikun tilaamaan! Ja sitten odotellaan pakettia postiin. Toivottavasti tulevat nopsaan.

On muuten semmonen juttu, että mulla menee nykyisin rahaa ihan tolkuttomasti verkossa shoppailuun. Perustelen sitä aina itselleni siten, että viikolla ei ole aikaa metsästää tarvittavia asioita kaupungilla joten hoidan sen kätsysti illalla netissä, säästän siis aikaa. Perustelen itselleni myös säästäväni rahaa, kun tilaan esim. kosmetiikan ja hiusjutut netistä, koska hintavertailu on helppoa ja jotkut tuotteet saa oleellisesti halvemmalla ulkomailta. Mutta ihan oikeasti, ei siellä verkossa tarttis joka päivä pyöriä lompakko levällään. Välillä huomaan joka kärsiväni morkkiksesta, kun on taas tullut tilattua jotain mitä muka ehdottomasti tarvitsi tai mitä on mukamas metsästänyt kauan Suomesta muttei ole löytänyt.

Ja muotiblogit on muuten selkeästi yllyttäneet mua shoppailemaan entistä enemmän. Niitä seurataessa kun pääsee mm. jyvälle esim. vain ulkomailta saatavista kosmetiikkamerkeistä, tai sitten saa hyviä arvosteluita tuotteille joita on jo itse harkinnut, niin mihinkäs muuhun se sitten johtaa kuin ostopäätökseen?! Olen blogimainnan selvä uhri! Millä mut pitäis niistä poissa?  Voisko muuten joku kertoa, että miten hemmetissä niillä mimmeillä on rahaa ostaa koko ajan jotain uutta vaatetta, kenkää yms.? Pappa betalar? Ja miten ne jaksaa JOKA PÄIVÄ kuvata “mun päivän asu” -fotoja ja ladata ne verkkoon muiden pällisteltäviks? Ootteko muuten huomanneet kuinka niillä kaikilla on yhtenevät asennot ja usein suun mutristuskin aivan samanlainen nauru tulee kyllä usein, vaikka outfit oiskin muuten onnistunut.

Anyway, mielestäni keksimme kivan aiheen ja bileistä tulee varmasti onnistuneet. Bileet jatkuvat varmasti viime vuosien tapaan aamuun saakka ja ne jotka vielä kynnelle kykenevät jatkavat suoraan kaverini kämpiltä Punavuoresta Kaivarin piknikille. Jos siis bongaat merirosvoja piknikillä, kyseessä on todennäköisesti meidän seurueemme

Arvon vielä, ostanko jonkun valmiin merirosvotar-asun vai yritänkö tehdä sellaisen itse. Taidan mennä huomenna UFF:iin vierailemaan josko sieltä löytyisi jotain mistä työstää asua. Voiko muuten merirosvottarellakin olla miekka ja silmälappu? Voisin mennä myös Vallilan kirpputorilla käymään, mutta enpä taida jaksaa. Jäi nimittäin pääsiäiseltä sen verran paha maku suuhun siitä paikasta, kun olimme siellä kaveriporukalla myymässä. Tinkiminen oli aivan tolkutonta! Tavaraa meni niin järjettömän halvalla eteenpäin, että kaikista kaupoista ei kyllä jäänyt hyvä mieli. Yhdestä villapaidastakin – vielä itsekudotusta – pyysimme euroa. Nainen, joka sitä oli ostamassa, tinki hinnan 20 senttiin ja vaati vielä muovikassin kaupan päälle! Uskomatonta, kaupastahan ei olisi saanut kuin sen muovikassin sillä 20 sentillä. Olimme niin pöyristyneitä ihmisten röyhkeydestä, että emme lopulta jaksaneet enää muuta kuin nauraa. Yritin myydä paria nahkaista laukkuani 5€ /kpl ja moni niitä kävi hypistelemässä ja oli selvästi kiinnostunut, mutta hinta tuntui olevan liian kova. Eräs mies tarjosi molemmista 1€/kpl, perusteli vielä, että koska hän on työtön. Noh, kyllä se pöytäkin meille jotain maksoi, emmekä tulleet sinne 7 tunniksi hyväntekeväisyyttä tekemään ja ilmaiseksi tavaraa jakamaan! Ja tämä työtön mies tuskin todella tarvitsi niitä kahta NAISTEN käsilaukkua! Kunhan olisi ostanut ne halvalla ja myynyt itse kalliimmalla eteenpäin. Silloin en jaksanut nauraa vaan vastasin tylysti, että 10€ yhteensä, ota tai jätä. Oho, tulipas avauduttua .